1970–1980-luvut

Kaupungintalon uudistus valmistui syksyllä 1970 pitkän ja kalliin saneerauksen jälkeen, minkä seurauksena vanhaa kaupungintaloa ei ollut juurikaan jäljellä. Juuri ennen kaupungintalon valmistumista 1970, syttyi Helsingissä merkittävä ja kiihkeäkin keskustelu rakennussuojelun merkityksestä. Kaupungintalo oli tämän keskustelun polttopisteessä, sillä Ruusuvuoren saneerausta kritisoitiin sen korkeasta hinnasta ja pitkästä kestosta. Keskustelua herätti myös toimenpiteiden välinpitämättömyys historiallisesti keskeistä rakennusta – entistä Seurahuonetta – kohtaan.
Kun Aarno Ruusuvuoren toimisto teki perinteikkään rakennuksen ensimmäiset muutostyöt 1965–70, ajan henkenä oli vahva modernistinen vimma. Menneet tyylit koettiin tunkkaisina ja epäkäytännöllisinä. Muutostöiden alkaessa vanha Seurahuoneen talo purettiin lähes kokonaisuudessaan ja vanhojen seinien sisäpuolelle nousi moderni virastorakennus. Vain julkisivu, pääsisäänkäynnin holvaukset ja juhlasali jäivät muistuttamaan vanhan Seurahuoneen ajoista. Ruusuvuoren toimisto suunnitteli rakennuksen yksityiskohtia myöten, pyrkien kokonaistaideteokseen. Värisuunnitelman Ruusuvuori tilasi Anitra Lucanderilta.
Vuonna 1970 virkahenkilöstö pääsi takaisin uudistettuun taloon, jossa teknologia oli päivitetty ajan tasalle. Sisätilat oli uusittu raikkaammiksi ja empiretyyliset ornamentit vaihtuneet hienostuneisiin modernistisiin yksityiskohtiin. Lisäksi kaupungintalon aulaan pystytettiin 1970-luvun alkupuolella useita kyseiseen tilaan suunniteltuja näyttäviä taideteoksia. Näitä olivat Eino Ruutsalon Valoseinä (1971), Rut Brykin keramiikkareliefi Kaupunki auringossa (1975) ja Kimmo Kaivannon Ketju (1971). Pormestarin vastaanottoaulaan valmistui Sibelius-monumentin suunnitelleen Eila Hiltusen veistosteos Ihmisiä aikojen saatossa (1971). Ala-aula sopeutui myös näyttelyjen esillepanoon: siellä järjestettiin 70–80-luvuilla ajoittain kansainvälisiä näyttelyitä.
Aarno Ruusuvuoren suunnittelema, Leijona-korttelin keskellä sijaitseva uudisrakennus valmistui 1988. 1980-luvun toimenpiteissä kaupungintalokortteliin kuuluvien vanhojen kauppiastalojen sisätiloja konservoitiin ja entisöitiin vastaamaan silloisia rakennusteknisiä –ja suojelullisia standardeja. 1988 valmistuneeseen työhön kuuluu tärkeimpänä valtuustosali ja ravintola. Samassa yhteydessä talon sisäpiha muutettiin julkiseksi tilaksi. Kaupungintalokorttelin sisäpihalla arkkitehtuurin ajalliset kerrostumat tulevat kenties kaikista parhaiten esille. Käsittelemättömästä betonista rakennettu pylväikkö kannattelee ylpeänä uudisrakennusta ja suuret lasi-ikkunat heijastelevat korttelin vanhimpien talojen kuvajaisia.
Lähde:
Laura Kolbe, Pekka Puhakka: Helsingin kaupungintalo. Historiaa ja herkkuja. Otava, 2008.

1990–2010-luvut

Lue lisää 1990-2010-luvuista